sunnuntai 30. syyskuuta 2012

  Minä - 3 kuukautta - elämä on juhla!

Isona minusta tulee moottoripyörailijä

todiste. 1

Broidi  antoi minulle lahjaksi vanhan harrikkansa. Mitä sillä voi tehdä? - heitellä sitä ja eipä juuri muuta. Maistoin sitä myös, mutta äiti kielsi, kuten kaiken muunkin hauskan noin yleensä. Onneksi pärrä on sentään osittain punainen, jee! Mutta se on vanha:(:(
.. jostain syystä saan kaiken aina käytettynä, taisi olla tähdet huonossa asennossa kun synnyin. Mun olisi pitänyt syntyä ensin. Minä kun rakastan kaikkea kiiltävää ja noille pojille tuntuis olevan ihan sama vaikka kama olis jostain mullan alta kaivettua.



No tässä mä nyt sitten olen sen pyörän kanssa. Kiva vähän käytetty syntymäpäivälahja...
Isona ostan oman harrikan ja näytän teille. Tai paremminkin joku rikas ostaa sen mulle,oletettavasti joku miespuolinen sopivasti höynäytettävä.
Nämä synttärit on ihan kivoja ajettelin pitää joka kk yhdet, jos vaikka saisin ihan uusiakin lahjoja. Jos ei auta niin pidän yhdet joka viikko, kyllä niillä silloin saletisti loppuu noi vanhat tavarat. Jos ei sekään auta alan huutaa, tai näyttää rumalta naamasta, kuten broidi sanoo mun vihaisena näyttävän.


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Keisarinnan uudet vaatteet

Postipoika toi uudet vaatteet, pitihän ne sovittaa heti, mutta...

 

Jaahas, että tällaiset vetimet äiti jostain keksi..
En tykkää, tuliko selväksi?



JOHAN NYT ON, ETKÖ USKO!!!


tää kruunu on ihan makee;)


Onneksi äiti tajusi ottaa sen hirveän rotsin pois. Hey get real, täällä on jotain 20 astetta. Hullu kuin pullosta tullu se on.. pahasti pelkään alkavani jonain päivänä muistuttaa äitiä kuiteskin. Tämä kruunuhatusta diggailu antaa jo hieman osviittaa tulevasta:):)
-Isla


tiistai 18. syyskuuta 2012


  Roger Rabbit keeps following me

Toi on PE-LOT-TA-VA....Mikä se on?

KIMPPUUN!!
hakkaa päälle ja muks..

HEHEE:):) mä voitin.
Ei hemmetti se on TAAS TÄÄLLÄ!

tiistai 11. syyskuuta 2012

Parit hymyt tähän aamuun.



Ei voi päivä alkaa nyt kellään huonosti.
Jos silti jokin mättää, kaivaudu takas sänkyyn ja kokeile jotain toista päivää.
Vika on silloin sinussa ei minussa:)
Ei mulla muuta, moi.
Isla

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Karmajoogaa, kristallikruunu ja kuubalaisia unia



KARMAJOOGA;- äitini on vihdoin löytänyt sopivan "vähän vaativan" joogamuodon ja sitä myötä päässyt elämässä eri tasolle, koska jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen toki kuuluu nykyään joogata. Ilman mitään ylimääräisiä ponnisteluja äitini harrastaa sitä alituiseen, ei vain ole tajunnut askareittensa henkistä puolta. Sinänsä toiminta on tosi outoa, sillä nyt äiti hokee itselleen: lapset ovat gurujani. Ehkä sen ei olisi pitänyt lukea mitään siitä karmajoogasta sittenkään...

Äidistä viis minä voin keskittyä KUUBALAISIIN UNIIINI aina sillä välin kun äiti ei suoranaisesti kohdista joogin töitään minuun. Silloin voin vetää zetaa keskellä äidin leveää sänkyä. Tarvitsen tilaa levittää kädet sivuille, joten pinnasänky on liian pieni kerrassaan. Sinne en siis mene. Sun sänky on mun sänky, ymmärrättehän.. mä olen se suurin GURU ja tarviin sen tilan. 

Täällä sängyssä vain vaeltaa sellaisia käsittämättömiä eläjiä, jotka viuhahtaa ohi, tai hyppää yli ja pudottaa naamalleni kasan karvoja. Niitä ei voi kunnolla nähdä, mutta olen varma että olen nähnyt niillä kiiluvat silmät. Niitä pitänee siis vähän vahtia ja mä vaistoan että ne on yleensä tosi lähellä kun mä nukun. Ninjaliikkein olen yrittänyt huitoa niitä kauemmas, mutta ne ei vähästä usko. Se pieni ja keltasilmäinen piru yritti jopa istua pääni päälle, järkyttävän huonoa käytöstä.
KISSAT mitä niillä tekee? - en ole vielä keksinyt, mutta kai toi äiti tietää. 

Muumiunia, Muumilakanoissa, Muumin kanssa.


Niin ne unet siellä Kuubassa, joo kuulkaas olen löytänyt keinon rentoutua ja nukkua myös päivällä.
Kuubalainen musiikki, Omara Portuondo, se on sellainen satavuotias mummo joka laulaa tosi rauhoittavasti ja takaa hyvän unen, kokeilkaa vaikka kotona, voin lainata ton levyn...yöksi.
Viime päivinä ole toistellut vain yhtä sanaa se on AKUUUM, välillä myös AKUUUR..Erityiselle ystävälleni venetsialaiselle 1800-luvun kristallikruunulle, olen tätä toistellut mutta vastausta ei ole kuulunut. Akuum, Akuur saattaa olla myös jokin pyyntö tai mantra, mutta selvää on että kristallikruunuun se ei tepsi. KRISTALLIKRUUNU saa kuulla muutkin parhaat jutut ensimmäisenä, kuten ensimmäisen äänekkään nauruni:) Jostain syystä äitini alkoi hihkua sen kuullessaan. Hei Joogi, mä puhun mun lampulle, do your chores..

 yours, Isla

Olen lukevinani satua olan yli, näyttääkseni viisaalta.

Broidi lukee iltasaduksi isoa kirjaa. Se isottelee kaikessa.





perjantai 7. syyskuuta 2012

Islan illuusiot, day one

Örömmm ja KÖÖÖÖ.

Lupasin aloittaa blogin kirjoituksen noilla sanoilla ja pidän aina lupaukseni.

 

Olen Isla ja mulla olisi vähän asiaa. Mitä, se on vielä harkinnassa, mutta luultavimmin mun elämästä ja asioista sen ympäriltä. Perheeseen kuuluu äiti 33v, broidi 3,5v ja kissat Devon rex Mörkö 1,5v ja Siamilainen Muumi 5v, katit on molemmat tyttöjä kuten mä.  Me asutaan villissä idässä, ja täällä tosiaan tapahtuu kaikenlaista..siitä lisää myöhemmin. Hauska tutustua kuka sitten oletkin lukijani;)

Tuossa kuvassa minulla on ylläni 50-luvun kastemekko suoraan Ameriikasta. Äitini löysi sen minulle huutokaupasta. Se on aikamoinen hörhelömekko, mutta juu tosi kaunis, sopii minulle. Sain ristiäislahjaksi helmen kaulaani. Se on sen Adalmiinan helmi, saan vissiin lainata helmeä siltä loppuelämäni, kaveri (se Adalmiina) kun on jo vetänyt lyhyemmän korren joskus 1800-luvulla. Olisin toivonut timantteja, mutta mun suku ei kai sitten ollutkaan niin rikas, harmi..
Diamonds are girls best friend, niitä odotellessa päivät kuluu ja tukka harmaantuu. Äitikin vielä odottaa, ja se alkaa olla jo aika vanha.
Noo, laitan paremman kuvan siitä helmestä tässä joku päivä, on se ihan kaunis. Tärkeintä oli se nöyrä sydän, koitan muistaa sen ja unohtaa toistaiseksi ne timantit.