lauantai 22. joulukuuta 2012

The power of power napping



Olen varma että meitä on tässä maailmassa kahta lajia; uneliaita ja pirteitä.
Uneliaat =laiskoja ja leppoisia
Pirteät= tehokkaita ja pirullisia
arvaa kumpaa lajia edustan?

Kukaan ei huomaa miten raskasta on olla tällainen pirteä, koska se ei näy. Ihmiset vain luulee, että me ollaan muuten vain jotenkin takakireitä. No ne vartin tehounet ei kykene kaikkeen. (melkein kyllä:)
Jo syntyessä meidät jaotellaan kahteen, toiset vauvat vaan nukkuu, toiset ei. Kukaan ei tule sulle korvaamaan sitä nukkuessa menetettyä elämää. Sen voin entisen elämäni perusteella kertoa, olin silloin intialainen mies(ja ne on viisaita). - Näin väittää mun broidi ja se on usein oikeassa.

Nukahtaminen on tosi vaikeaa siinä saattaa kulua tunteja vain yrittäessä. Sitten otan ne vartin unet, syön toisen vartin ja taas nukun vartin. Tätä voi helposti jatkaa koko yön. Se on unen laadun kannalta tosi hyvä juttu. - Olettehan tekin varmasti lukenut niitä tutkimuksia, joiden mukaan varttia pidempään ei kannata nukkua kerralla, se syö tehoja.
The pover of pover napping is huge..uskokaa mua, sillä mulla riittää tätä virtaa. Toi aikuinen (tissi), pitäisi kyllä ladata, vaikka se onkin tätä samaa rotua. Se ei ole tajunnut tän unikuvion voimaa ja on vähän heikossa hapessa.

No mutta, kohtahan on joulu ja se on raskasta aikaa..varsinkin sen odotus, siis pienet unet sille:) Ne voin hyvin ottaa tässä kuusen alla silmät puolitangossa, niin että varmasti näen jos jotain tärkeää tapahtuu, tulee pukki tai joku muu;)


Rauhallista joulua sinulle, minun ensimmäistäni.

t. pikku-kärppä, Isla








keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Intiaanipäällikkö Istuva kani saa kutsun Itsenäisyyspäivän vastaanotolle?


Mä odotan. Ai mitäkö?
-No sitä kutsua sinne linnaan.
Ihan itse valitsin tän asun, mitä pidätte kanihatusta? Hirveen hieno!
Äiti sanoi että en voisi lähteä näin, mulla ei kuulemma ole housuja..
Jaa housut, onko ne nyt niin tarpeelliset.


Meille on siis tilattu uudet mekot niitä linnanjuhlia varten. Mua vaan vähän huolestuttaa se, että asuni on ihan samanlainen kuin ton mun joogin. Olisi ihan toivottavaa erottua palveluväestään.
Minun asuuni tietysti kuuluu kruunu, timantteja ja muuta bling bling-sälää, joten ehkä me erotutaan ainakin kimalluksen määrässä. Toivotaan että se häikäisee kuvaajat niin hyvin, että linnan upein puku titteli on taattu.

palvelusväen mekko


minun mekko <3





















Saako siellä itsenäisyyspäivän vastaanotolla muuten pukeutua punaiseen? Vai olisiko suotavaa hankkia sinivalkoiset samanlaiset ihan varmuuden varalta vain:)


Iloista itsepäisyyspäivää!

Isla

 ..tuli vielä mieleen, te jotka ihmettelette miksi menen linnaan muumimekossa. Muumit kuuluvat olennaisena osana sinne linnaan, olihan entinen emäntäkin kova muumifani. Ajettelin tiedustella siltä uudelta linnan herralta, mikä hahmo se haluaisi olla? Olen kyllä jo melkein päättänyt, että se saa olla Hemuli;)

maanantai 12. marraskuuta 2012

There is first time for everything - spoon food here I come! 

 
Loistavat ennakko-odotukset, lusikkaruokaa jee!
että tämmöstä soppaa:(:(
Onneksi pahan ruoan voi palauttaa.
En varmasti anna sulle enää tätä lusikkaa!!

Se oli sitten siinä, se ensimmäinen lusikkaruokailu elämässäni, kummallista tämä ihmisten ruokakulttuuri. En saa kuulemma edes itse valita noita makuja, äiti yksinvaltiaana valitsi mulle ruusunmarja-päärynäsosetta...halusinko mä sellaista?
Nyt unille, leikin että maha tuli toooosi täyteen, niin ei tarvi ainakaan enempää syödä tota tököttiä.



Isla.

 

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Äidin väsymys ja hölmöt jutut,- mitä niistä mulla on hampaat!


Aikaa on sitten kulunut viime tekstistä, mun joogi on väsynyt ja kipeä. Samoin tuo broidi ja mullakin vaan lima rohisee ees taas, rapakunnossa koko sakki.
Epäkiinnostavaa varmasti sinusta niin minustakin..on tärkeämpiä asioita kerrottavana kuten hampaat:) vaaleanpunaisten ikenien läpi on puskenut kaksi kulmahammasta, ne on upeat ja ennenkaikkea tissi on muuttumassa liharuoaksi tämän myötä. Äiti ei arvosta mun iloa yhtään, kumma juttu. Muutenkaan en ymmärrä äidin ongelmia, se kuvittelee että sen pitäisi voida tehdä jotain muuta mun viihdyttämisen lisäksi, miksi? On ihan oma syy jos väsyttää, kun koko ajan häsää jotain järjenvastaista. Näytän teille esimerkkejä joogini puuhista, näin joku puhekykyinen voi kenties raportoida äidin mielentilasta johonkin alan laitokseen.

todiste 1. Tikkaat (minua varten?)

prinsessan vaatetikkaat, ehdottoman tarpeellista..

todiste 2. Kuvani joka paikkaan
Ruustinna.

Ihme alttari!


 todiste 3. kodin muuttaminen punaiseksi

Pinkkiä














Tää on kuulemma fuxia.. joopa joo.



todiste 4. Eläinjumalien palvonta


Hirviä ja sarvikuonoja, get real mama,





Jänikset on ihan ok.




Kuvat kertonevat enemmän asian tilasta kuin minä osaan..
Piipaa piipaa..

Isla



sunnuntai 30. syyskuuta 2012

  Minä - 3 kuukautta - elämä on juhla!

Isona minusta tulee moottoripyörailijä

todiste. 1

Broidi  antoi minulle lahjaksi vanhan harrikkansa. Mitä sillä voi tehdä? - heitellä sitä ja eipä juuri muuta. Maistoin sitä myös, mutta äiti kielsi, kuten kaiken muunkin hauskan noin yleensä. Onneksi pärrä on sentään osittain punainen, jee! Mutta se on vanha:(:(
.. jostain syystä saan kaiken aina käytettynä, taisi olla tähdet huonossa asennossa kun synnyin. Mun olisi pitänyt syntyä ensin. Minä kun rakastan kaikkea kiiltävää ja noille pojille tuntuis olevan ihan sama vaikka kama olis jostain mullan alta kaivettua.



No tässä mä nyt sitten olen sen pyörän kanssa. Kiva vähän käytetty syntymäpäivälahja...
Isona ostan oman harrikan ja näytän teille. Tai paremminkin joku rikas ostaa sen mulle,oletettavasti joku miespuolinen sopivasti höynäytettävä.
Nämä synttärit on ihan kivoja ajettelin pitää joka kk yhdet, jos vaikka saisin ihan uusiakin lahjoja. Jos ei auta niin pidän yhdet joka viikko, kyllä niillä silloin saletisti loppuu noi vanhat tavarat. Jos ei sekään auta alan huutaa, tai näyttää rumalta naamasta, kuten broidi sanoo mun vihaisena näyttävän.


keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Keisarinnan uudet vaatteet

Postipoika toi uudet vaatteet, pitihän ne sovittaa heti, mutta...

 

Jaahas, että tällaiset vetimet äiti jostain keksi..
En tykkää, tuliko selväksi?



JOHAN NYT ON, ETKÖ USKO!!!


tää kruunu on ihan makee;)


Onneksi äiti tajusi ottaa sen hirveän rotsin pois. Hey get real, täällä on jotain 20 astetta. Hullu kuin pullosta tullu se on.. pahasti pelkään alkavani jonain päivänä muistuttaa äitiä kuiteskin. Tämä kruunuhatusta diggailu antaa jo hieman osviittaa tulevasta:):)
-Isla


tiistai 18. syyskuuta 2012


  Roger Rabbit keeps following me

Toi on PE-LOT-TA-VA....Mikä se on?

KIMPPUUN!!
hakkaa päälle ja muks..

HEHEE:):) mä voitin.
Ei hemmetti se on TAAS TÄÄLLÄ!

tiistai 11. syyskuuta 2012

Parit hymyt tähän aamuun.



Ei voi päivä alkaa nyt kellään huonosti.
Jos silti jokin mättää, kaivaudu takas sänkyyn ja kokeile jotain toista päivää.
Vika on silloin sinussa ei minussa:)
Ei mulla muuta, moi.
Isla

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Karmajoogaa, kristallikruunu ja kuubalaisia unia



KARMAJOOGA;- äitini on vihdoin löytänyt sopivan "vähän vaativan" joogamuodon ja sitä myötä päässyt elämässä eri tasolle, koska jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen toki kuuluu nykyään joogata. Ilman mitään ylimääräisiä ponnisteluja äitini harrastaa sitä alituiseen, ei vain ole tajunnut askareittensa henkistä puolta. Sinänsä toiminta on tosi outoa, sillä nyt äiti hokee itselleen: lapset ovat gurujani. Ehkä sen ei olisi pitänyt lukea mitään siitä karmajoogasta sittenkään...

Äidistä viis minä voin keskittyä KUUBALAISIIN UNIIINI aina sillä välin kun äiti ei suoranaisesti kohdista joogin töitään minuun. Silloin voin vetää zetaa keskellä äidin leveää sänkyä. Tarvitsen tilaa levittää kädet sivuille, joten pinnasänky on liian pieni kerrassaan. Sinne en siis mene. Sun sänky on mun sänky, ymmärrättehän.. mä olen se suurin GURU ja tarviin sen tilan. 

Täällä sängyssä vain vaeltaa sellaisia käsittämättömiä eläjiä, jotka viuhahtaa ohi, tai hyppää yli ja pudottaa naamalleni kasan karvoja. Niitä ei voi kunnolla nähdä, mutta olen varma että olen nähnyt niillä kiiluvat silmät. Niitä pitänee siis vähän vahtia ja mä vaistoan että ne on yleensä tosi lähellä kun mä nukun. Ninjaliikkein olen yrittänyt huitoa niitä kauemmas, mutta ne ei vähästä usko. Se pieni ja keltasilmäinen piru yritti jopa istua pääni päälle, järkyttävän huonoa käytöstä.
KISSAT mitä niillä tekee? - en ole vielä keksinyt, mutta kai toi äiti tietää. 

Muumiunia, Muumilakanoissa, Muumin kanssa.


Niin ne unet siellä Kuubassa, joo kuulkaas olen löytänyt keinon rentoutua ja nukkua myös päivällä.
Kuubalainen musiikki, Omara Portuondo, se on sellainen satavuotias mummo joka laulaa tosi rauhoittavasti ja takaa hyvän unen, kokeilkaa vaikka kotona, voin lainata ton levyn...yöksi.
Viime päivinä ole toistellut vain yhtä sanaa se on AKUUUM, välillä myös AKUUUR..Erityiselle ystävälleni venetsialaiselle 1800-luvun kristallikruunulle, olen tätä toistellut mutta vastausta ei ole kuulunut. Akuum, Akuur saattaa olla myös jokin pyyntö tai mantra, mutta selvää on että kristallikruunuun se ei tepsi. KRISTALLIKRUUNU saa kuulla muutkin parhaat jutut ensimmäisenä, kuten ensimmäisen äänekkään nauruni:) Jostain syystä äitini alkoi hihkua sen kuullessaan. Hei Joogi, mä puhun mun lampulle, do your chores..

 yours, Isla

Olen lukevinani satua olan yli, näyttääkseni viisaalta.

Broidi lukee iltasaduksi isoa kirjaa. Se isottelee kaikessa.





perjantai 7. syyskuuta 2012

Islan illuusiot, day one

Örömmm ja KÖÖÖÖ.

Lupasin aloittaa blogin kirjoituksen noilla sanoilla ja pidän aina lupaukseni.

 

Olen Isla ja mulla olisi vähän asiaa. Mitä, se on vielä harkinnassa, mutta luultavimmin mun elämästä ja asioista sen ympäriltä. Perheeseen kuuluu äiti 33v, broidi 3,5v ja kissat Devon rex Mörkö 1,5v ja Siamilainen Muumi 5v, katit on molemmat tyttöjä kuten mä.  Me asutaan villissä idässä, ja täällä tosiaan tapahtuu kaikenlaista..siitä lisää myöhemmin. Hauska tutustua kuka sitten oletkin lukijani;)

Tuossa kuvassa minulla on ylläni 50-luvun kastemekko suoraan Ameriikasta. Äitini löysi sen minulle huutokaupasta. Se on aikamoinen hörhelömekko, mutta juu tosi kaunis, sopii minulle. Sain ristiäislahjaksi helmen kaulaani. Se on sen Adalmiinan helmi, saan vissiin lainata helmeä siltä loppuelämäni, kaveri (se Adalmiina) kun on jo vetänyt lyhyemmän korren joskus 1800-luvulla. Olisin toivonut timantteja, mutta mun suku ei kai sitten ollutkaan niin rikas, harmi..
Diamonds are girls best friend, niitä odotellessa päivät kuluu ja tukka harmaantuu. Äitikin vielä odottaa, ja se alkaa olla jo aika vanha.
Noo, laitan paremman kuvan siitä helmestä tässä joku päivä, on se ihan kaunis. Tärkeintä oli se nöyrä sydän, koitan muistaa sen ja unohtaa toistaiseksi ne timantit.